Treenaatko eläviä vai kuolleita? (2/52)

Periaate: Fysiikan lait; painovoima, massa liikemomentti
Sovellus: Kävelyn biomekaniikka ja lihasten tehtävät polven koukistuksessa/ojennuksessa

Etureiden lihakset ojentavat polvea ja takareiden lihakset koukistavat polvea, eikö niin? No näinhän meille on oppikirjoissa ja anatomian tunneilla opetettu, mutta onkohan asia ihan niin. Jos treenaat kuolleita, niin asia ei ole yhtä merkityksellinen, mutta eläviä valmentavien kannattaa miettiä asiaa toisestakin näkökulmasta.

Voimme kuitenkin tarkastella asiaa ensin kuolleiden perspektiivistä, sillä suurin osa anatomian tiedostamme on saatu kuolleita tutkimalla. Paljon arvokasta lääketieteellistä informaatiota olisikin mennyt hautaan vainajien mukana ilman näitä metodeita. Osa tiedosta saattaa kuitenkin olla harhaanjohtavaa, varsinkin jos teemme liian suoria johtopäätöksiä ja vertailuja elävien ja kuolleiden välillä.

Anatomian tutkimuksessa yksi tavoista selvittää lihaksiston toimintaa ja mekaniikkaa oli jänteiden ja lihaksien eksperimentaalinen liikuttelu. Esimerkiksi quardiceps-jänteestä vetämällä reaktio oli varmaankin ruumiin polven ojentuminen. Tästä kenties tutkijan muistiinpano oli, että etureiden lihaksisto ojentaa polvea ja näin lihasten ‘tehtävät’ alkoivat vähitellen selvitä. Tutkimustavan ongelma oli tietysti siinä, että kuolleen ja elävän liikkumisen dynamiikka eivät ole suoraan verrannollisia.

Mikä erottaa elävän ja kuolleen henkilön anatomian ja lihastoiminnan? No joillakin henkilöillä kyllä vaikuttaisi, että ei mikään…hehe. Todellisuudessa lihasten toiminta on kuitenkin dynaamista, integroitua, ympäristömme olosuhteisiin reagoivaa ja hermoston ohjaamaa ja tätä ei autuaammille metsästysmaille siirtyneillä pystytä havaitsemaan. Toisin sanoen ruumis ilman elämää ja ilman yhteisvaikutusta olosuhteiden kanssa muuttuu mekaaniseksi koneeksi, jonka toiminta ei vastaa aitoa ihmisliikettä.

Onhan toki totta, että ihminen halutessaan voi ojentaa polveaan etureiden lihaksistolla ja joskus niin tekeekin. Elämässä ja urheilussa sen päätehtävä ei kuitenkaan ole polven ojennus, eikä takareiden päätehtävä ole polven koukistus. Jos tarkastelemme ihmisen yleisimpiä liikemalleja, vaikkapa kävelyä, niin voimme kysyä seuraavia kysymyksiä: Koukistaako takareisi polven jalan osuessa maahan kävelyssä? Tai ojentaako etureisi tuon koukistuneen polven ottaessamme askeleen edelleen? Vastaus molempiin kysymyksiin on EI. Mutta jos polvi koukistui, niin kuka tai mikä sen sitten koukisti? Painovoima ja massa askelkontaktissa aiheutti polven koukistuksen, ihan ilmaiseksi ja työtä tekemättä. Liikemomentti ja taakse jäänyt jalka taas aiheuttivat polven ojentumisen lantion siirtyessä eteenpäin askeleiden tuloksena. Olivatko etureisi ja takareisi sitten työttömiä koko prosessissa? Päätehtäväksi etureidelle tässä voisi nostaa polven koukistuksen eksentrisen kontrollin (jotta ei lysähdetä maahan asti) ja takareidelle niin polven kuin lonkan koukistuksen eksentrisen kontrollin. Itse asiassa takareisi osallistuu polven osalta enemmän sen ojentamiseen kuin koukistamiseen, nimenomaan kävelyn biomekaniikassa. Kaikki tämä ‘päinvastaisuus’ johtuu siitä vuorovaikutuksesta, että lihaksisto reagoi ympäristöön ja fysiikan lakeihin (painovoima, massa, liikemomentti ym) ensin eksentrisesti kontrolloiden ja sitten konsentrisesti liikettä avustaen. 

Menikö yhtään pää sekaisin? Minulla ainakin on mennyt ja menee edelleenkin. Mutta emme silti voi yksinkertaistaa lihastoimintaa ja tehtäviä kuolleiden tai koneiden tasolle, jos haluamme parantaa ihmisen liikkumista parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisliike on elävää ja dynaamista vuorovaikutussuhdetta ympäristönsä kanssa. Valmennamme siis aika ihmeellistä ihmistä ja sen ihmeellistä liikettä.

“I praise you because I am fearfully and wonderfully made”

— Psalm 139:14