‘Efficiency’ on minun suosikkisana nykyään. On sille varmaan hyvä suomennoskin olemassa mutta en nyt keksi.
‘Taloudellisuus’ ei oikein osu ihan keskelle ja kuulostaa enemmän teollisuuden tuotantokustannusten leikkaamisen toimenpiteiltä, mikä on tietysti ihan hyvä idea yleisesti ottaen.
‘Tehokkuus’ -termi vie minut taas hiukan eri suuntaan ja mieleen tulee ajankäytöllinen ajatus mahdollisimman suuresta määrästä työtä mahdollisimman lyhyessä ajassa.
‘Energian säästäminen’ on yksi peruskonsepteista sanan takana mutta ei ihan riitä kuvaamaan sisältöä ihmisliikkeen kannalta, enemmän sana muistuttaa aurinkopaneeleista, tiivistysten laadusta tai Toyota Priuksen ominaisuuksista.
‘Tavoite-suuntautununeisuus’ on ihan mieletön sanahirviö, joka kömpelyytensä lisäksi vaikuttaa tässä yhteydessä täysin epärelevantilta.
'Tuloksellisuus' koskettaa olennaista osa-aluetta termiin liittyen, mutta ei liitä prosessia kokonaisuuteen, vaan keskittyy yksinomaan lopputulokseen.
Saaks käyttää englantia?
Efficiency generally describes the extent to which time, effort or cost is well used for the intended task or purpose. It is often used with the specific purpose of relaying the capability of a specific application of effort to produce a specific outcome effectively with a minimum amount or quantity of waste, expense, or unnecessary effort. (Wikipedia)
- Ajan, vaivan tai kustannusten optimaalinen käyttö halutussa tehtävässä.
- Halutun tuloksen saavuttaminen käyttäen mahdollimman hyvin (tai vähän) käytössä olevia resursseja.
Edelleen suomeksi kökkö selitys mutta alkaa mennä oikeaan suuntaan…
Usein kuvaamme urheilijan ominaisuuksia teho-pää edellä. Nopeus, voima, räjähtävyys ja ketteryys ovat niitä haluttuja ‘tuotteita’ fysiikkaharjoittelumarkkinoilla. Harva valmentaja mainostaa itseään efficiency-eksperttinä. Ketä oikeasti kiinnostaa ‘efficiency’?
Joo, mua kiinnostaa aika paljon, myönnettäköön. Todisteeksi liitteenä tästä kiinnostuksesta esitän aineiston no 1.
Jos kykenen kehittämään urheilijaa niin, että hän toteuttaa tehtävänsä ajan ja energian suhteen optimaalisesti, niin silloin olen mielestäni työni tehnyt. Saatat kysyä, “etkö siis kehitäkään liikkuvuutta, nopeutta, voimaa, ketteryyttä ja muita tärkeitä ominaisuuksia?” Ahaa, tällöinhän pääsemmekin asian ytimeen, sillä minun tehtäväni on annostella noiden motoristen tekjöiden harjoittelu niin, että TULOKSENA on ajan ja energian suhteen optimaalinen tehtävän suoritus. Olen siis lähtenyt liikkeelle kysymällä MIKSI ennen kuin olen valinnut työkalut siihen MITEN tulokseen päästään.
Luulen, että olemme unohtaneet miksi harjoitamme urheilijoita, nimenomaan fysiikkaharjoittelun osalta. Otamme itseisarvoina kyykyt ja rinnallevedot ja kahvakuulat, mutta en ole ihan varma valitsemmeko aina työkaluja oikeista lähtökohdista. Tavoitteena urheilijan harjoittelussahan ei ole suoranaisesti voima eikä nopeus, vaan urheilijan lajin vaativan tehtävän suorittaminen optimaalisella tavalla.
Olen itse parantanut lukuisia urheilijoita heidän oheisharjoitteissaan, muttei se riitä, sillä oheisharjoittelu ei ole ‘laji’, ellei sitten niin erikseen päätetä. Oheisharjoittelussa parantaminen ei tuota automaattisesti parannusta lajissa, vaikka näin oletetaan. Joskus oheisharjoittelu parantaa lajisuoritusta, mutta joku toinen tapa toteuttaa fysiikkaharjoittelu voi parantaa lajisuoritusta enemmän.
Niinpä EFFICIENCY on termi, joka auttaa minua lähestymään urheilijan harjoittelua tehtävänsuoritus-lähtöisesti, ei harjoitelähtöisesti. Sillä ei varmaan pysty houkuttelemaan massoja mutta ehkäpä sekin onnistuisi, jos seuraisimme niitä urheilijoita, joiden lajiliikettä kuvaa vaivattomuus, sulavuus, helppous ja samalla tietysti onnistunut lopputulos tehtävässä.
Finnish Strong man!
Tommi