Fysiikkaharjoittelu on oheisharjoittelua, eikö niin?

Oheisharjoittelu on mielestäni määritelmältään ja ominaisuuksiltaan:

- Lajia ja sen harjoittelua tukevaa

- Lajiharjoitteluun jotain lisäävää

- Lajia palvelevaa

- Lajin etujen mukaista

Ongelma syntyy, kun oheisharjoittelu ei pysykään nöyrässä roolissaan vaan pyrkii kilpasille itse lajin kanssa. Kun oheisharjoittelu alkaa syömään resursseja lajissa kehittymiseltä, on kilpailu käynnistynyt.

Oheisharjoittelusta saattaa muodostua uhka lajissa optimaalisesti kehittymiselle ainakin seuraavista syistä:

- Kokonaiskuormituksen mittaaminen ja seuraaminen puuttuu

- Oheisharjoitteiden tavoitteenasettelu on selkeästi enemmän määrällistä kuin laadullista

- Oheisharjoittelumuodot ja –muuttujat ovat hyvin yksipuolisia

- Oheisharjoittelussa käytetään keinona toista lajia (ongelma vain jos ‘toisessa’ lajissa kehittyminen ei palvele päälajia)

- Oheisharjoittelun siirtovaikutus ja hyötysuhde lajissa on minimaalinen

- Oheisharjoittelu tuottaa loukkaantumisalttiita tilanteita

- Oheisharjoittelun vaikutukset luovat henkisen/emotionaalisen riippuvaisuusuhteen (esim. addiktio lihasmassan kasvattamiseen )

- Oheisharjoittelusta palautuminen kestää liian kauan

Oheisharjoittelun ohjaajan eli fysiikkavalmentajan tehtävä on luonnollisesti lajissa kehittymistä ja lajivalmentajan tavoitetta tukeva.

On usein haastavaa valita ne juuri oikeat työkalut ja metodit juuri oikealla hetkellä ja vielä oikeasta syystä.

Oheisharjoittelun ja lajisuorituksen suhteen jatkuva analyysi auttaa pitämään oheisharjoittelun ‘rengin’ ja lajissa kehittymisen ‘isännän’ asemassa .

Stay humble & Finnish Strong!

Tommi