Mikä mahtaisi olla ensimmäinen tai se kaikkein pohjimmaisin ‘oikeus’, joka kuuluisi jokaiselle ihmiselle ja jonka päälle muut oikeudet rakentuisivat?
Sillä välin, kun jäädään miettimään tuota, niin voisi pohtia mitä se ‘oikeus’ tarkoittaa? Merkitseekö se samaa kuin ‘vapaus’ vai jotain muuta?
Meillä on ‘oikeus’ äänestää. Se tarkoittaa sitä, että valtion ja viranomaisten on tehtävä äänestys mahdolliseksi jokaiselle kansalaiselle. Jonkun tahon tehtävänä ja velvollisuutena on siis äänestysoption järjestäminen. Meidän ei ole pakko äänestää, mutta meillä on siihen täysi oikeus. Valtion ja viranomaisten on siis huolehdittava kansalaisten oikeuksien toteutumisesta.
Sananvapaus on esimerkki ‘vapaudesta’ tehdä jotain ilman viranomaisten puuttumista toimintaan. Valtion ei täten tarvitse tehdä mitään spesifiä, jotta kansalainen voisi toteuttaa vapauttaan tehdä mitään. Vapauksillakin on kuitenkin lain määrittelemät rajoituksensa ja vapauden tavoittelussaan ei silti saa rangaistuksetta rikkoa yhteiskunnan sääntöjä.
Suomalaiselle tietyt perusoikeudet ovat niin itsestäänselviä, että niista harvoin osataan edes olla kiitollisia. Monissa maissa taas oikeudet, kuten oikeus vapaaseen liikkumiseen, yksityisyyteen tai tasapuoliseen oikeudenkäyntiin, eivät toteudu lainkaan. Toisaalta myös ns. sivistysvaltioita löytyy ihmisoikeusrikkomuksien mustalta listalta. Vapaudet ja oikeudet ovatkin kallisarvoisia asioita ja meidän ei varmaan koskaan tulisi suhtautua niihin välinpitämättömästi tai ‘itseoikeutetetusti’.
Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien listalla on 30 ‘oikeutta’, jotka vaikuttaisivat toteutuvan esimerkiksi Euroopan valtioissa kohtuullisen hyvin. Epäilemättä lista on vuosien saatossa vähitellen kasvanut pidemmäksi. Perusihmisoikeuksien, kuten ilmaisun ja ajattelun vapauden rinnalle tai perään ollaan liitetty paljon oikeuksia, jotka ainakin YK määrittelee ihmisoikeuksiksi. Samalla lisää oikeuksia ja vapauksia vaadittaessa on vaikea välttyä oikeuksien välisiltä keskinäisiltä konflikteilta, jossa jonkun oikeus polkee jonkun toisen oikeutta.
‘Oikeus elämään’ täytyisi loogisesti ajatellen olla perustana kaikille muille oikeuksille. Jos emme pysty ylläpitämään ‘oikeutta elämään’ tärkeimpänä ihmisoikeutena, emme oikein pysty perustelemaan mitään muitakaan ihmisoikeuksia. Mutta jos tarkastelemme meille tuttujenkin, ‘sivistyneiden’ yhteiskuntien ilmiöitä, havaitsemme miten helposti yhden ihmisen ‘oikeus valita’ voi ohittaa jopa toisen ihmisen ‘oikeuden elää’. Miten helposti me ihmisinä muistamme vain omat vapautemme ja oikeutemme ja unohdamme muiden, etenkin jos siitä ei koidu meille seuraamuksia. Luulen, että me kaikki olemme syyllisiä tähän tavalla tai toisella.
Olemme ihmisinä kykenemättömiä tekemään aina oikeita ratkaisuja ja oikeita valintoja. Vaikeiden ja kipeidenkin valintojen keskellä tarvitsemme niin oikeuksien, lakien ja käskyjen turvaa, suojelemaan meitä ja muita omilta(kin) valinnoiltamme. Me tarvitsemme oikeuksia ja vapauksia, mutta myös rajoituksia ja sääntöjä. Parhaimmillamme käytämme vapautemme toisten oikeuksien puolesta, jopa omien oikeuksiemme kustannuksella.
Jeesus Kristus antoi vapaaehtoisesti pois kaikki inhimilliset ja jumalalalliset oikeutensa ja kuoli syyttömänä ristillä meidän puolestamme. Hän ei taistellut vapaudestaan, vaatinut oikeuksiaan, puolustanut mainettaan tai lyönyt takaisin. Hän kärsi oikeudettoman syyllisen rikollisen kuoleman maailman pahuuden kantaen, jotta meillä olisi elämä, nyt ja iankaikkisesti. Kaikki syntimme, niin väärät valintamme, kuin ajatuksemme ja tekomme, Herra on anteeksiantanut ja antanut meille ‘oikeuden’ tulla hänen lapsikseen.
Finnish Strong!