Ei minulla koskaan ollut kovin syntinen olo. Suhteellisesti tarkasteltuna ja moniin muihin ihmisiin verrattuna “rikosrekisterini” olikin kohtuullisen puhdas. En ollut yhteiskunnan ja kulttuurien normeilla arvioituna ns. etsittyjen listalla ja olin varmaankin joskus jopa keskiarvoa ‘kiltimpi’ Suomen kansalainen. Tekojeni perusteella minua ei voitaisi syyttää ainakaan missään valtion instituutiossa. Eli aika tavallisesta tallaajasta, hyveineni ja paheineni, kanssaihmisieni seurassa varmaan kävisin.
Joskus tuntuu, että ns. pohjalta nousseiden uskoontulo on paljon helpompi käsittää. Kadulla eläneen rikollisen tai toivottoman narkkarin uskoontulon monet ymmärtävät paremmin, onhan sieltä epäilemättä paljon vaikeampi nousta itse ylös ja yhteiskunnallisestikin ajateltuna heidän elämänsä on usein jo ‘tuomittua’. Ja kyllähän he varmaan itsekin ovat ymmärtäneet joutuneensa harhateille ja kenties uskovatkin olevansa syyllisiä tilaansa ja ehkä jopa tunnistavat syntisyytensä. “No hyvä, että löysi tarkoituksen elämälleen”; ajattelemme neutraalisti ja suljemme pois mahdollisuuden,että tuo tarkoitus koskisi myös meitä.
Tavallisen tallaajan onkin ehkä vaikeampaa erottaa lain ja yhteiskunnan normit raamatullisesta synnin käsitteestä. Minulle ainakin on ollut. Ovathan Mooseksen esittelemät Kymmenen Käskyäkin osittain myös oikeuslaitoksen kriteereiden kanssa yhdenmukaisia, älä tapa, älä varasta jne. Näihin synteihinhän en ole syyllistynyt, joten olen siis varmaan koko lailla synnitön tai ainakin pikkutekijä moneen muuhun verrattuna, eikö niin?
No mitä jos ajatukseni, tekemättömät teot ja laiminlyöntini, sanomani sanat, sydämeni kylmyys, ihmissuhteiden rikkomukseni, ylpeyteni, kateuteni, vihani, himoni, anteeksiantamattomuuteni sekä Jumalan tahdon hylkääminen olisivat tuomittavia tekoja?
Tai millainen power point –esitys saataisiin, jos pääni ja sydämeni syvin ja yksityisin sisältö heijastettaisiin seinälle kaikkien nähtäväksi. Nekin ajatukset, joista vain itse olen tietoinen. Nekin tekojeni motiivit, joita kukaan muu ei näe eikä kuule. Silloin olisin ainakin itse pahassa pulassa. Mutta silloinhan kukaan ei taitaisi tuomiolta selviäisi syyttömänä. Taitaa olla totta, että mikäli meille ei avaudu oma syntisyytemme, niin anteeksianto ja katumuskin ovat aika turhia konsepteja.
Uskommeko siis Jumalan standardiin, joka paljastaa kaikkien meidän vajavaisuutemme ja syntimme, vai luotammeko niihin maailman mittareihin ja ihmisen lakeihin, joiden perusteella elämästämme ei vaadita tiliä, tuomiosta puhumattakaan?
Jumalan standardin hyväksyminen olisi kestämäton ja toivoton tilanne ilman Jeesuksen kärsimää tuomiota meidän puolestamme. Tuomio pantiin täytäntöön Golgatalla ristillä noin 2000 vuotta sitten, kärsittiin kaikessa täyteydessään, menneet ja tulevat synnit. Mistään ei Jumalankaan oikeusistuimessa tuomita kahdesti, joten olemme lunastetut ja tuomiosta vapaat, jos otamme tuon Jeesuksen teon uskossa vastaan, syntejämme katuen ja uutta elämän suuntaa anoen.
Ristin voitossa loppuun saakka!
Tommi
"Jesus did not come into this world to make bad people good. He came into this world to make dead people live." Ravi Zacharias.