Nuorempana tuli arvosteltua muita valmentajia tai treenareita ja heidän tekemisiään paljon helpommin. Minulla oli henkilökohtainen filosofia siitä miten asiat tehdään oikein ja siitä poikkeaminen ei ollut realistinen vaihtoehto. Omasta toimintatavastani poikkeavat eivät siis mitenkään voineet olla oikeassa, ainakaan yhtä oikeassa kuin itse olin. Oikeassa oleminen onkin aika helppoa, kun ei ole vielä paljon kokemusta. Ei ole ehtinyt kohtaamaan omien systeemiensä rajoittuneisuutta . On turvallista pitäytyä mustavalkoisessa itse-luodussa maailmassa, jossa muutokset eivät järkytä tasapainoa.
Minulle siirtyminen yksilövalmennuksesta ryhmävalmennukseen oli suuri haaste, sillä soppaan tuli uusi ainesosa, ‘kompromissi’. Kontrollia oli yht’äkkiä vähemmän ja muuttuvia ja liikkuvia osia paljon enemmän. Olin aina ihmetellyt yliopistojen voimavalmentajien tapaa tehdä asioita ja nyt minulle selvisi syykin: “big picture”, tai "perspektiivi". Oli tärkeää priorisoida touhu ja ajankäyttö, niin että saadaan mahdollisimman hyvät tulokset niillä resursseilla mitä on käytössä. Kompromissi ei silti koskaan ollut osa suosikkisanavarastoani.
Tuloksena tästä aivojen nyrjähtämisestä oli valmennusfilosofian ulottaminen edemmäksi siitä intiimistä valmennustilanteesta urheilijan kanssa. Oli luotava tarkoituksenmukainen “kulttuuri”, joka ohjaisi toimintaa, kun itse en kyennytkään olemaan se koko sopan kokki. Ja siinähän se koko tilanteen henkilökohtainen haaste sitten paljastuikin; oma tarve kontrolloida kaikkea tapahtuvaa ja pelko sen kontrollin menettämisestä. Olin kontrolli-addikti.
Nyt oli siis mentävä pidemmälle kuin tietyn harjoitteen opettaminen tai harjoituksen vetäminen. Olikin välitettävä urheilijalle ja joukkueelle kaiken tekemisen perustana oleva kulttuuri, jotta he toimisivat ja harjoittelisivat saman filosofian mukaisesti, vaikka en olisikaan vieressä seisomassa.
Kulttuurin luominen on elintärkeä osa menestyvää toimintaa, sellaista valmennusta joka tuottaa hyviä tuloksia jatkuvasti, ei ainoastaan vahingossa silloin tällöin, vaan systemaattisesti. Kun löydät valmennusympäristön, josta ponnistaa jatkuvasti uusia lupaavia urheilijoita, niin katso syvemmälle, tutki taustaa ja siellä luotua kulttuuria.
Uudet ja erilaiset valmennushaasteet ovat toppuutelleet tehokkaasti halua arvostella muita. Vastaukset, jotka ennen tippuivat kuin piippuhyllyltä, ovat nyt analyyttisempiä ja vähemmän mustavalkoisia. Onneksi valmennuksessa on niitä yksinkertaisikin vastauksia mutta aika usein sitä kyllä/ei:n sijasta sanoo: “No se vähän riippuu…”.
Tommi
“What you see and hear depends a good deal on where you are standing; it also depends on what kind of a person you are” C.S. Lewis.