Monet ovat yrittäneet seurata Jeesuksen opetuksia kovalla tsempillä ja yrityksellä. Kuuliaisesti pyritään antamaan köyhille ja rukoilemaan päivittäin, lukemaan Raamattua ja käymään kirkossakin säännöllisesti. Välillä ottaa tiukille mutta sitten taas nohevoidutaan (onko edes oikea sana?) ja otetaan itseä niskasta kiinni ja luvataan taas tehdä kaikki ‘oikein’ niinkuin tiukalla dieetillä konsanaan. Moniahan näistä rutiineista toki kyetäänkin koko lailla hyvin toteuttamaan ihan jo pelkällä tahdon voimalla; niiinhän meitä on aina opetettu, että itsekurilla ja systemaattisuudella ja rutiineilla saadaan niitä tuloksia.

Tätäkö se sitten on? Omin voimin punnerretaan, jaksaa jaksaa…, oma on oma on…, ja taaskaan ei yhtään tarvinnut apua keneltäkään, yliluonnollisesta avusta nyt puhumattakaan.

Jos Jeesuksen opetuksia tarkastelee hiukan enemmän, niin havaitaan, että monet niistä ovat niin älyllisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti paljon haastavampia, kuin pelkkä sunnuntaiaamuna puolinukuksissa kirkkoon raahautuminen. Johan sekin on monelle aivan mahdottoman oloista, mutta ei siinä vielä mitään, luepa vaikka ote Vuorisaarnasta Matteuksen evankeliumista:

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. 46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. (Matteus 5:45-48)

Oho, jos tämä ei ole Mission Impossible niin sitten ei ole mikään. Millä motivaatiolla tai voimalla kykenisin rakastamaan vihamiehiäni? Tämän tokaisi tuo mies Jeesus, jonka päänahkaa jatkuvasti metsästettiin. Ei ollut siis kysymys jostain teoreettisista vihamiehistä, vaan ihan oikeasti fyysistä henkeäkin uhkaavista tyypeistä. Ja silti rakastamaan kehotetaan… kyllä moneen juttuun omasta tsempistä inspiraatiota löytyy mutta ei ehkä tähän. Johonkin se raja on vedettävä, eikö niin? Tietyt asiat ovat vaan inhimillisestä näkökulmasta aika mahdottomia ja tuo Jeesuksen standardi ‘rakastamisesta’ on aika vieras monelle meistä. Usein ajattelemme pikemminkin, että meillä on oikeus olla rakastamatta sellaisia, jotka meistä viis veisaa. Jeesus kuitenkin kutsuu siunaamaan vihamiehiäkin. Kirkkoon pystyn vielä kenties omin voimineni pääsemään, mutta ei minusta itsestäni löydy sellaista rakkautta, joka ‘vihulaista’ rakastaisi. Miksi sitten sellaiseen kehotetaan…?

No, sitten Raamattu opettaa meille myös…
Apostoli Paavali toteaa:“Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa” (Filippiläiskirje 4:13)
ja
Jeesus sanoo: “…Ilman minua te ette saa aikaan mitään” (Johanneksen evankeliumi 15:5)

Kaikki nuo inhimillisesti ns. mahdottomat teot ovat mahdollisia Jeesuksen antamin voimin. Tunteet, itsetunto ja usein järkikin vastustaa vihamiehen rakastamista ja anteeksiantoa. Koston himo ja katkeruus on tutumpia tunteita. Minä ja Maailma ei anneta anteeksi väärin tehneelle.

Jeesus antaa anteeksi ja niin on Hän käskenyt minuakin tekemään. Mission Impossible on mahdollinen, jos antaa Jeesuksen tehdä omassa sydämessä työnsä. Onko vihamiehen siunaaminen ja anteeksianto helppoa? Ei ole, muutenhan sen voisimme tehdä omin voiminkin. Näissä toimissa ja tilanteissa olen täysin riippuvainen Jeesuksen antamasta voimasta. Tiedän myös, että minulle on annettu anteeksi ja siksi minunkin tulee antaa anteeksi. Sehän kuulostaa oikeastaan ihan reilulta. Kysymys on kai vain siitä, ymmärränkö tarvitsevani anteeksiantoa itse? Mie tartten...

Hengen voimailua! Finish Strong!

Tommi

"The heart is deceitful above all things and beyond cure. Who can understand it?"Jeremiah 17:9