Ei urheilijoita minun mielestäni niin vaan ‘rakenneta’. Monessa mainoksessa kyllä luvataan, että meillä rakennellaan täydellisiä urheilijoita. Building the perfect athlete –ajattelu ei ole itsellenikään täysin vieras, myönnettäköön. Ja on totta, että valmentajalta voi saada sellaisia menestyksen eväitä, joita ilman tietty taso olisi jäänyt saavuttamatta. Kuitenkin, valmentajana olen silti enemmän Vern Gambetan sanojen mukaan farmari kuin rakentaja.

Jos otan rakentajan hatun päähäni fysiikkavalmennuksessa niin saatan kuvitella itsestäni helposti hiukan liikaa. Miten niin? No yleensä rakentaja tilaa piirustukset arkkitehdiltä, tilaa tai valmistaa rakennuksen osat, laittaa pytingin pystyyn ja antaa avaimet käteen. Urheilijan olleessa kysymyksessä minulla ei ole mitään tekemistä urheilijan perusrakenteen luomisessa tai varsinkaan suunnittelussa. En voi ostaa tai vaihtaa osia uusiksi enkä vaikuttaa kovinkaan paljoa perustukseen, ellei yhteistyö urheilijan kanssa ala todella varhain. No mikä toimenkuva tai ammatti sopisi paremmin kuvaamaan fysiikkavalmentajan työtä?

Minusta puutarhuri tai maanviljelijä kuvaa paremmin todellisuutta. Voin luoda optimaalisen kasvuympäristön, antaa ravintoa, suojella ympäristön huonoilta vaikutuksilta, leikata huonoja oksia pois, ohjata kohti aurinkoa ja kuokkia maaperää sopivaksi. Mutta en voi valita DNA:ta tai kasvin osia, en voi väkisin vääntää tai pakottaa enkä rakentaa sellaiseksi, mitä kasvin perimä ei salli. Voin luoda sellaisen kasvuympäristön, jossa kasvin luontaiset vahvuudet kehittyvät ja rajoitukset taas minimoidaan yksilöllisesti. Puutarhurin tai maanviljelijän työ on kärsivällistä puurtamista, jossa ymmärrys ja tuntemus, sekä maaperästä, kasvuympäristöstä, että kasvin ominaisuuksista on äarimmäisen herkkää ja tärkeää. Elävän organismin käsittely on monella tavalla toisenlaista kuin mekaaninen työ, jossa osat on vaihdettavissa ja prosessin nopeus on olennaisempaa kuin pitkäkestoinen kehitystyö.

Uusi slogani: Growing Organic Cage-free Happy Athletes since 2006!

Tommi