Kuinka totuus oikein vapauttaa?
Tykittelemme kaikenlaisia lausahduksia suustamme, kun ne mielestämme sopivat tilanteeseen. Yksi tällaisista lausahduksista on ‘totuus tekee vapaaksi’ - ‘the truth shall set you free.’
Monta kertaa valitsemme sopivan tunnetun lauseen tai näppärän aforismin silloin, kun se sopii kätevänä näpäytyksenä suunnattuna jollekin muulle…
Mutta totuuden vapauttava vaikutus on uskoakseni parhaimmillaan kohdistettuna nimenomaan omaan itseeni.
Ehkä parhaiten tätä vaikutusta voi kuvata anteeksipyytämisen yhteydessä, johon liittyy vääryyden tunnustaminen ja sen painostavan tunteen hälveneminen anteeksiantamisen ja -saamisen kautta.
Jokainen meistä tulee elämässään tilanteisiin, joissa jonkinlainen käytöksen, sanojen tai ajatusten ‘väärinkäyttö’ aiheuttaa syyllisyyden painostuksen. (Toki on olemassa syyllisyyden tunnetta, joka voi olla aika perusteetontakin – jotkut tuntevat syvää syyllisyyttä vaikkapa teepussin kierrätysrikkomuksen johdosta)
Itselläni totuuden vapauttava vaikutus kulminoituu kuitenkin näihin Jeesuksen sanoihin:
…ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. (Joh 8:32-36)
Jeesus puhuu synnistä mutta me ihmiset olemme jostain keksineet sellaisen oman hyvä-paha jatkumon, jonka avulla arvioimme omaa pistettämme tuolla määrittelemättömallä janalla. Hmmm, olenko janalla lähempänä Mother Teresaa vai Adolf Hitleriä...? Olenko tehnyt enemmän hyvää vai pahaa...? En tosiaankaan tiedä mille kohtaa hyvä-paha –asteikolle itseni nyt asettaisin, mutta tiedän, että syntiä olen tehnyt ja jatkossakin tulen vielä erehtymään, toivottavasti vähitellen vähemmän ja vähemmän.
Hyvä – paha –asteikolla taitaa kuitenkin elää suurin osa maailmasta; ihminen siis vertaa itseään muihin ja arvioi oman asemansa ja sijaintinsa tuolla asteikolla. Ne, joilla on ‘puhtaat jauhot pussissa’ ja antavat itselleen ‘’hyvä ihminen”-arvosanan ovat päätyneet siihen jonkun standardin mukaan, todennäköisesti vertaamalla itseään johonkin muuttuvien arvojen markkinakurssiin, johonkin kohtaa ihmiskuntaa vedettyyn keskiarvoviivaan. Samalla ‘hyvä’ ihminen määrittelee silloin myös ‘pahan’ ihmisen. Missä raja kulkee? Ja onko joku teko tai ajatus anteeksiantamuksen ulkopuolella?
‘Hyvän’ ihmisen on kuitenkin vaikea löytää vapautusta totuudesta, koska hän ei tunnista omaa tarvettaan tunnustukseen, anteeksiantoon ja siten vapautukseen. Jos ei tiedä olevansa vapautuksen tarpeessa, niin eihän silloin osaa odottaa, toivoa tai etsiäkään… Tämän totuuden kanssa ihmiskunta kamppailee jatkuvasti, usein etsien pinnallista vastausta tarpeeseen, jonka voi täyttää ainoastaan elämästämme ja vapaudestamme täyden hinnan maksanut Jeesus Kristus. 'Pahikset' ne tuntuvat ehka useammin tunnistavan oman tarpeensa vapauttavaan Vapahtajaan...
“I am the Way and the Truth and the Life”, on Jeesus sanonut. Todetessaan tämän Jeesus tiesi, että ihmisillä olisi tasan kaksi vaihtoehtoa muodostaessaan mielipiteensä hänestä; joko a) Jeesus on suuruudenhullu huijari tai b) Jeesus puhuu totta. Välille ei hirveästi jää pelivaraa, kun kertoo maailmalle itse henkilökohtaisesti olevansa Tie, Totuus ja Elämä.
Mielenkiintoista on se, että elämän totuutta etsiessämme olemme siis Jeesukseen mukaan etsimässä henkilöä, Jumalan Poikaa. Siksi totuuden henkilökohtainen etsintä ei ole ensijaisesti teoreettinen tutkimusmatka totuuden abstraktiin filosofiaan vaan tutustuminen Jeesuksen henkilöön Raamatun sanan ja rukouksen kautta.
Kun kysymme ‘mikä on totuus?, niin jääkäämme odottamaan ja etsimään vastausta, sillä ‘etsivähän löytää’ vai kuinkas sitä taas sanotaankaan…? :-)
Tommi