Lapsen syntymää odottavien vanhempien päällimmäinen ‘toivomus’ on usein, että “lapsi olisi terve”. Lapsen kasvaessa vähitellen vanhempien mieleen tulee kenties seuraava ‘toivomus’, että “kunpa lapseni olisi onnellinen elämässä.” Odotusarvomme elämälle sisältää siis tavallisesti ainakin terveyden ja onnellisuuden. Yksinkertaistetusti voisi ehkä sanoa, että olemme näillä ‘toivomuksilla’ kattaneet fyysisen ja henkisen elämän laadun kriteerit.
Kaksiulotteinen katsaus (terveys ja onnellisuus) jää mielestani kuitenkin hyvin vajaaksi ilman ns. kolmannen ulottuvuuden kriteeriä, jota kutsun tässä ‘toivoksi’. Toivo on jonkin asian odotetun asian odottamista ja usein siihen liittyy luottamus kyseisen asian toteutumiseksi. Toivoon liittyy tulevaisuuden toteutuminen tietyllä tavalla ja toisilla, kuten itsellani, tuo toivo ulottuu kuoleman toiselle puolelle. Toivo on yksi vahvimmista asioista maailmassa; sen havaitsee ikävä kyllä etenkin silloin, kun toivon koetaan olevan menetetty. Toivonsa menettänyt toimii monta kertaa tavalla, joka jättää meidät sanattomaksi. Tuntuu ,että tuo toivottomuus lisääntyy maailmassa päivä päivältä.
Kuinka moni vanhempi edes ajattelee, että “kunpa lapsellani olisi toivoa”? Kuinka moni vanhempi kokee itsellänsä olevan toivoa?
Maailmassa moni elää ristiriidassa, jonka kanssa on vaikea elää. Alitajuisesti luulen monen uskovan, että toivoa on olemassa, mutta toisaalta meille jatkuvasti kerrotaan toista monesta tuutista. Jos Jumalaa ei ole ja olemme itse (ihminen) maailmankaikkeuden korkein ja viisain olento, niin toivomme todella on vähissä. Sen toteamiseen tarvitsee käyttää vain hiukan havainnointia, historiaa ja tilastotiedettä.
“The depravity of man is at once the most empirically verifiable reality but at the same time the most intellectually resisted fact.” Malcolm Muggeridge
Todellista toivoa on mielestäni olemassa ainoastaan, mikäli Kaikkivaltias Jumala on olemassa. Jeesuksen ylönousemuksessa kulminoituu se toivo, joka on meillekin kaikille tarjolla. Toivo siitä, että kuolema on voitettu ja että tarjolla on elämä, jossa toivo ei ole koskaan menetetty huolimatta siitä, onko terveyttä tai onko elämä jatkuvasti onnellista. Mikäli Jumalaa ei olisi olemassa, niin silloin Jumalaan uskovana olisin luonnollisesti vielä huonommassa jamassa kuin toivottomat ei-uskovat. Toivonsa laittaminen olemattomaan olisi tietysti aika huono homma, näinhän Apostoli Paavalikin totesi (1 Kor 15:17-19)
“Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.”
Toivoa on joskus vaikea tiedostaa, ennen kuin sen menettää. Aina se ei tarkoita elämän tai kuoleman kysymyksiä. Joskus se liittyy toivoon tai epätoivoon avioliiton jatkumisesta. Monta kertaa toivo liittyy käytännöllisiin asioihin kuten elannon hankintaan - kuinka moni menettää toivonsa työttömänä? Kuinka moni suomalainen nuori on syrjäytynyt toivonsa menettäneenä?
Moni ei usko Jumalaan, mutta uskallan ehdottaa silti jotain. Onko sinulla tilanne, jossa olet heittänyt pyyhkeen kehään? Onko avioliittosi retuperällä tai eron partaalla? Onko toivosi heikentynyt tai kadonnut sairauden tai taloustilanteen takia?
Jumala lupaa vastata niille, jotka huutavat häntä avuksi. Niille hän tuo apunsa, jotka nöyrtyvät omasta ylpeydestään ja polvistuvat Herran eteen. Jotka vilpittömin mielin kantavat vaikeutensa ja toivottomuutensa Hänen eteensä, niiden rukoukset nousevat Hänen korviinsa.
Etkö usko Jumalaan? Nyt on elämäsi tilaisuus kutsua häntä ja katsoa kuinka hän vastaa. Elä anna periksi, yksikään rukous ei mene hukkaan, kurottaminen Jeesusta kohti ei ole turhaa hommaa, vaan tuo toivon takaisin elämääsi. Kokemuksesta tiedän, toivon ja uskon!
Tommi