Useampi viikko ellei kuukausi vierähtää blogikirjoitusten välillä. Ehkä täytyy täsmentää tuottamisen strategiaa... Pitkät, vauhdikkaat työpäivät ja kiireiset kotipuhteet eivät oikein tue esseemuotoista kirjoittelua ja jää helposti kokonaan naputtelematta. Jos kokeilisikin sellaisia vähän lyhyempiä tuumailuita ja toteamuksia… On oikeasti harmi, kun ei saa aina aikaiseksi – tuntuu nimittäin varsin kehittävältä ja vapauttavalta saada ajatuksia ulos aivoista, joissa liikenne on välillä tukkoista kuin täällä meidän Jerseyssä.

En tosin jatkuvasti viitsi tuupata videoita blogiin – vaikka niistähän lukijat ovat ehkä enemmän kiinnostuneita. Uskon kuitenkin SANASSA olevan edelleen enemmän voimaa kuin KUVASSA, vaikka se liikkuvaa olisikin. SANA välittää sisältöä hitaammin ja lukijan oman ajatusprosessin kautta - mielestäni toisin kuin video, joka tunkeutuu suodattamattomana vastaanottimeen ja ohittaa monta porttia matkalla. KUVA on luonnollisesti parempi liikkeen demonstroinnissa, mutta SANA luo kuvallekin viitekehyksen, taustan ja ennenkaikkea motiivin ja syyn. Ehkä siis ensin SANA ja sitten vasta KUVA.