Viimeisten kymmenen vuoden aikana tuskin yksikään käyttämäni harjoite tai liike on säästynyt omalta kritiikiltäni ja kyseenalaistamiseni analyysiltä. Turvassa ei ole ollut kyykky, penkki eikä rinnalleveto mutta eivät myöskään yhden jalan harjoitteet, kahvakuulailut, kehonpainoliikkeet tai vetokumitouhuilut. Joskus tuntuu, että olen aloittanut kokonaan uudestaan täysin tietämättömänä mistään, niinkuin fysiikan harjoittelun historiaa tai kollektiivista tietoa ei olisi ollut olemassakaan. Tämä on kyllä ammatillisesti ollut erittäin hedelmällistä pohdintaa mutta ehkä olisi tuota pientä prosessoria voinut välillä sääliäkin hiukan ja miettiä välillä vähän vähemmänkin.
Usein avoin omien toimintatapojen reflektointi ja joskus nöyränkin polun kulkeminen avaakin sen lukon, jonka avain on ollut pitkään kadoksissa. Olen joutunut tähän tilanteeseen useastikin. Viimeksi näin kävi, kun havaitsin, että yksi käyttokelpoisimmista ratkaisuista omaan liikerajoitukseeni olikin tuettu alasoutu laitteessa. Omassa filosofiassani ei enää nimittäin ollut juuri tilaa laiteperustaiselle harjoittelulle ja siitä tulikin puolivahingossa tärkeä apu.
Haemme joskus turvaa ja rauhaa mustavalkoisesta harjoitusfilosofiasta, joissa tietyt asiat ovat hyviä ja toiset silloin automaattisesti huonoja. Tiukka kategorisointi ja harjoitusmetodisitoutuneisuus sopivan tunnelatauksen ja harjoittelupoliittisen vakaumuksen kanssa johtaa usein monien ‘vääräuskoisuutta’ edustavien valmennustyökalujen hylkäämiseen ja mahdollisesti aika huonosta syystä. Yksilönä oman harjoittelun osalta kaikilla on tietysti vapaus toimia oman makunsa mukaan, mutta kun toimitaan toisen ihmisen valmentajana pelkkiin henkilökohtaisiin suosikkeihinsa nojaamalla pystyy harvoin palvelemaan urheilijaansa optimaalisesti. Valmentajana minun on tehtävä valinnat urheilijan edun mukaisesti, en omaa egoani tai brändiäni rakentaen. Se vaatii avointa mieltä ja jatkuvaa reflektointia työtapojen ja valmennusfilosofian suhteen – olemmekohan me valmentajat yhtä joustavia korjausliikkeille kuin jatkuvan analysoinnin kohteena olevat urheilijamme?
Joskus on vaikea navigoida fyysisen harjoittelun maailmassa, jossa niin monet tietävät ‘aivan kaiken’ ja silti samalla edes yhdessä emme tiedä vielä juuri mitään. Ihmisen fysiikkaa ja liikettä on tutkittu syvällisesti ja monet asiantuntijat ovat tajuttoman viisaita alallaan ja silti he eivät tiedä kuin murto-osan siitä henkilöstä, jonka kanssa toteutan harjoituksen tänään. Tiede tuntee keskiarvot ja korrelaatiot, ekspertit periaatteet ja strategiat mutta vain minulla ja sinulla on reaaliaikainen ja henkilökohtainen mahdollisuus todella tietää ja tuntea oma harjoitettavamme – ja siten tehdä oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeasta syystä.
Finish strong Finns!
Tommi