En tiedä, onko olettamukseni tai havintoni oikea mutta näyttäisi siltä ravintoon liittyvistä aiheista keskustellaan erilaisilla areenoilla suurinpiirtein samanlaisella intohimolla, kuin täällä Amerikassa keskustellaan Donald Trumpin presidenttiehdokkuudesta. Jokaisen ravintoaiheisen sometuksen perästä löytyy Kiinaan ja takaisin ulottuva viestiketju, täynnä vasteita puolesta perustellen tai vastaan väittäen.
Ehkä alustuksestani jo haistaa, että itse en ole ravintoekspertti enkä koe suuria emootioita teemasta. Siihen saattaa tietysti liittyä se, että Yhdysvalloissa asuvana taistelu ihan perusasioista ravinnon suhteen on ihan riittävän haastava ilman, että siihen tuodaan mitään lisämausteita. Jos nyt saataisiin suola, sokeri ja huono rasva jonkinlaiseen hallintaan, niin olisi tämä isukki jo kohtuullisen tyytyväinen jälkikasvunsa kouluruokailuun.
Mutta tämä kirjoitus ei ole varsinaisesti ravinnosta, ainakaan keholle tarkoituksesta sellaisesta. Kaiken tämän ravintopolemiikin keskellä sitä miettii myös niitä muita asioita millä ihminen ‘ruokailee’, ‘ravitsee’ ja ‘kasvattaa’ itseään. Se mitä menee suusta sisään ja alas on keholle ravintoa (tai myrkkyä). Se mitä menee korvista ja silmistä sisään, onkin jo ihan toinen juttu. Tuntuisi siltä, että yllättävän vähän ketään kiinnostaa, miten laadukasta, puhdasta ja ravitsevaa ravintoa mielelle ja sielulle päivittäin tarjoillaan.
Kaiken ravinnon, niin kehon, mielen kuin sielunkin osalta, voisi ehkä jakaa kolmeen kategoriaan 1) Haitalliseen 2) Hyödylliseen (tai ravitsevaan) 3) Täyttävään mutta turhaan. Jotkut asiat ovat selkeästi negatiiivisia, toiset positiivisesti rakentavia ja muut neutraaleja. Tosin neutraalitkin täyttävät tankin nopeasti, ns. tyhjillä ‘kaloreilla’, jolloin positiivisiakaan ei enää mukaan mahdu.
Fyysinen kehomme käyttää aika automaattisesti sen minkä pystyy ja loput menee vesiliukumäkeä ns. paskalaitokselle, niinkuin Mikkelissä oli ainakin tapana sanoa. Mutta mitä mahtaa tapahtua sille henkiselle roskaruoalle ja tyhjille kaloreille, joita saa halvemmalla kuin mäkkäreitä ja limua jenkeissa. Päivittäistä zombien räjäyttelyä töllöstä, nettipornoa läppäriltä, terrorisimulaatiota pelikonsoleilta ja loputonta turhaa mainosmassaa on aika helppo sisällyttää henkisen ravintolautasen joka viipaleeseen. Mediaa on tietysti turha yksin syyttää, mutta hengen ja sielun roskaruoan saatavuus, hinta ja määrä on erilaisilla ruuduilla ja screeneillä tietysti vertaansa vailla.
No kukkahattu-Paavola tuo nyt tämän esille sen takia, että kaiken tämän junk food-ravinnon vaikutukset ovat näkyvissä lapsissa ja nuorisossamme. Voimme olla huolissamme hiilihydraatti-proteiini –suhteesta urheilijan ravinnossa mutta ne muut 24/7 –urheilijan elämään vaikuttavat asiat ovat myös tuon kokonaisvaltaisen kehityksen osatekijöitä, eivätkä voi olla vaikuttamatta nuoren asenteeseen, motivaatioon ja yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Mistä nuo mielen ja sielun roskaruoan imeytyneet vaikutukset ja ylimääräiset jätteet ulostautuvat ympäristöön ja mitkä varastoituvat, kuten raskasmetallit kehossa?
Eivätköhän nämä ole niitä asioita, jotka näkyvät nimenomaan käyttäytymisessä ja puheessa, mutta ehkä vielä huomaamattomammin, ajatuksissa ja syvemmällä sielussa? Mistä esimerkiksi syntyy se toivo ja usko omaan tulevaisuuteen… ja toisaalta, mihin se tukahtuu?
Finish Strong!
Tommi
PS:Vielä viimeinen huomio…eikö ole mielenkiintoista, että niin fyysinen kuin henkinenkin roskaruoka täyttää usein tarjottimen juuri silloin, kun on väsynyt, stressaantunut, kipeä tai masentunut . Mistäköhän tämä johtuu?