Oletko henkilö, joka pyrkii selvittämään juurta jaksain ja eri keinoin mieltäsi askarruttavat asiat? Käytätkö selvitystyöhön eri lähteitä, kuten tutkimusta, asiantuntijoita ja todistajia sekä omia mittauskeinoja ja kokemusta? Pidätkö yksityiskohdista lukua tarkasti ja systemaattisesti? Teetkö päätöksesi perustuen mahdollisimman tukevaan todistusaineistoon?
Jos vastasit näihin kysymyksiin ‘kyllä’, olet ehkä hiukan kuin mies nimeltä Luukas, joka oli ammatiltaan lääkäri sekä historian tapahtumien tutkija ja raportoija. Luukas kirjasi tapahtumat tarkasti ylös ja pyrki dokumentoimaan tärkeät asiat tulevien sukupolvien luettavaksi. Materiaalina kirjoituksissaan Luukas käytti silminnäkijöiden todistusta, vertasi niitä kauan sitten ennustettuihin ja pyrki laatimaan luotettavan raportin hänen elämänsä aikana meneillään olevista merkittävistä tapahtumista. Hän kirjoitti raporttinsa, jotta sen lukija voisi vakuuttua asioiden todenperäisyydestä ja luottaa niihin.
Yleensä meillä ei ole ensimmäisenä tule mieleen kyseenalaistaa historian lähteitä, etenkin jos saamme saman tiedon monesta eri lähteestä. Luukaksen raportissa meille ei varmaankaan synny epäluuloisia ajatuksia raportin luonnollisista ja elämässä normaalilta kuulostavista asioista, mutta kun luonnollinen vaihtuu yliluonnolliseksi, niin mielessämme herää nopeasti kysymyksiä.
Luukaksen kirjan toinen luku:
1. Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,
5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
No further questions your honor! Aika selvää pässinlihaa, ei syytä ihmettelyyn.
Mutta sitten:
9.Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
Oho! Enkeleitä ja taivaallista sotaväkeä… Tässä kohtaa lukijan täytynee pysähtyä ja valita jokin seuraavista vaihtoehdoista:
a) Ei voi olla totta. Mahdotonta kaikissa olosuhteissa. Raportti täysin epäluotettava.
b) Vau, tosi ihmeellistä. Uskon kaiken kyselemättä tai tiedustelematta lisää.
c) Lisää todisteita tarvitaan, muodossa tai toisessa.
Luukas tutki kirjoituksia, profetioita ja kuuli monia todistuksia Jeesuksen elämästä ja ihmeteoista. Hän kirjoitti kaiken tiedemiehen tarkkuudella Luukaksen evankeliumiin. Hän oli paraatipaikalla seuraamassa Jumalan Pojaksi kutsutun miehen vaikutusta Apostoli Paavalin kanssa matkatessaan ja työskennellessään. On kuitenkin hyvä kysyä tai ainakin pohtia perimmäistä syytä siihen, miksi Luukas antoi elämänsä Jumalan Pojasta kertovan ilmoituksen levittämiseen maailmassa? Riittikö siihen silminnäkijöiden todistukset ihmeteoista, ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta? Vai kohtasiko hänkin kiistämättömän todisteen itsensä, Jeesuksen, henkilökohtaisesti?
Paavalin ja Luukaksen lailla meille ei tule koskaan täysin riittämään toisten, eivät Matti Meikäläisten eivätkä Taina Tiedenaisten, todistelut Jumalan olemassaolosta tai Jeesuksesta Jumalan poikana. Ainoa lopullisesti vakuuttava todiste on Jeesuksen kohtaaminen henkilökohtaisesti.
Mutta todisteita vilpittömasti etsivä, on niitä myös löytävä. Vilpittömän tieteilijän tuntee siitä, että heidän tavoitteenaan on totuus, seurauksista ja omista toiveista seka ennakkokäsityksistä huolimatta. Niinpä sellainen tieteilijä tekee kaikkensa totuuden löytämiseksi ja paljastamiseksi.
Jos etsit totuutta, niin se (tai Hän) on löydettävissä, mutta sen hinta on nöyrtyä pyytämään Jumalaa apuun, vaikka et edes uskoisi Häneen juuri nyt. Jos Hän ei olemassa, sekin selviää, mutta uskaltaessasi etsimään ja kääntämään jokaisen kiven totuuden löytämiseksi, tulet todisteesi saamaan. Todellinen ja paljastavampi kysymys meille kaikille onkin, josko tärkeämpää on kerätä todisteita oman elämänkatsomuksen ja -tavan tueksi vaiko totuuden löytämiseksi?