Nuorena pojankloppina yksi harrastuneisuuteni kohteista liittyi Suomen sotahistorian, ja etenkin Talvisodan ja Jatkosodan, tutkimiseen. Samoihin aikoihin myös tulevaisuus ja ura Puolustusvoimain riveissä vaikutti todennäköiseltä mahdollisuudelta. Isänmaan puolustamisessa yhdistyi sopivasti jalo ideologia, miehinen kiinnostus aseisiin, fyysinen harjoittelu sekä sotilaan elämän askeettisuus, ehdottomuus ja yksinkertaisuus. Vieläkin kirjahyllyistäni löytyy runsaasti kirjoja Suomen sodista, Mannerheimista ja veteraanien sankariteoista – arvostus asiaa kohtaan näkyi siinäkin, että kun muuttokonttia Yhdysvaltoihin pakattiin ja vain tarvittava otettiin, iso kokoelma paksuja kirjoja aiheen tiimoilta lähti Atlantin yli mukaan.
Sisu, sankaruus ja sodan torjuntavoiton kertomukset kylvivät sellaisen ihmettelyn siemenen, joka on kasvanut pitkään, tosin piilossa itseltänikin viime vuosikymmenien ajan. Nuorukaisena samaistumisen kohde oli varmaan Antti Rokan kaltaiset sankarit, joiden rohkeus ja sotataidot olivat vailla vertaa. Oma samaistuminen, tai ehkäpä ihannointikin, kohdistui siihen ihmeelliseen, sankarilliseen ja itsensä uhraavaan Tuntemattomaan Sotilaaseen, joka pystykorvalla tai Suomi-konepistoolilla tuimasti ja tarkasti puolusti maatamme.
Arvostukseni veteraaneja kohtaan on kenties edelleenkin noussut mutta myös tuulahdus minulle uudempaa tietoa on sekoittunut omaan kokonaisnäkemykseen etenkin Talvi- ja Jatkosodan tapahtumista. Ja vaikka edelleen uskon myös suomalaisen sisun ja sotataitojen olleen merkittävässä asemassa, varsinkin puolustussuunnan taisteluissa, on vaikea olla huomioimatta raportteja, jotka kutsuvat Suomen itsenäisyyden säilyttänytta torjuntavoittoa ‘ihmeeksi’, ja nimenomaan yliluonnolliseksi sellaiseksi. Menemättä tarkemmin itse noihin yksityiskohtiin, lukija voi halutessaan lueskella vaikkapa seuraavan tekstin tai katsoa tämän esityksen, joista loytyy todella mielenkiintoista tarinaa.
En ole muuten vielä Louhimiehen Tuntematonta Sotilasta päässyt näkemään, toivottavasti näemme sen pian myös New Yorkissa, missä Lincoln Centerin elokuvateatteri näyttää vastaanvanlaisia ulkomaisia elokuvia.
“Tuntematon” tai “näkymätön” sotilas esiintyy myös Raamatun sivuilla, missä useammassa kohtaa Jumala mainitaan ihmeellisten taistelutapahtumien keskiössä. Tutuimpana niistä ehkä Davidin ja Goljatin kohtaaminen, joka saattaisi sopia vertailuksi myös Suomen ja Venäjän kokoeroa havainnollistettaessa. Tässä taistelussa Daavid kaataa Goljatin fyysisesti lingolla, mutta todellisuudessa voitto on saavutettu Jumalan siunauksen johdosta, ja jonka voimassa Daavid rohkeasti toimii.
Mutta Daavid vastasi: "Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. (1 Sam 17:45)
Lukuisat Vanhan Testamentin taistelukuvauksista sisältävät erilaisia ‘ihmeitä’ ja yliluonnollisia tapahtumia.
Toinen esimerkki Joosuan kirjasta:
Kun amorilaiset kohtasivat Israelin sotajoukon, Herra saattoi heidät pakokauhun valtaan, ja Joosua sai heistä Gibeonin luona suuren voiton.(Joosuan kirja 10:10)
Kolmas esimerkki 2. Aikakirjasta:
Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin, sillä ammonilaiset ja moabilaiset kävivät säikähdyksissään Seirin vuoriston miesten kimppuun surmaten heitä. Tuhottuaan Seirin miehet he ryhtyivät tuhoamaan toisiaan. (2 aikakirja 20:22, painotus oma)
Tapio Tiihosen väitöskirjassa Karjalan Kannaksen suurtaistelusta kesällä 1944 dokumentoitiin samantyyppinen tilanne missä puna-armeijan panssarivaunut hyökkäsivät omiaan vastaan sekaannuksen tuloksena. Väitöskirja ei tosin osaa kertoa siitä, että Eversti Kai Savonjousi oli suurhyökkäykseen aikaan turvannut epätoivoisessa tilanteessa rukouksen voimaan monien muiden tavoin kymmenien panssarivaunujen vyöryessä läpi. Vastaavia raportteja on lukuisia eri rintamilta ja puolustusvoimien haaroista.
Sodan alussa Ylipäällikkö Mannerheim polvistui saamaan siunauksen toimiinsa isänmaan eduksi, Presidentti Kyösti Kallio kehotti kansalaisia rukoilemaan ja lukemaan Raamattua ja lukemattomat ‘tuntemattomat sotilaat’, rintamamiehet ja kotijoukot, polvistuivat pyytämään Jumalan apua ja armoa erittäin vaikeassa tilanteessa.
Elämme aikaa, jossa rukousta pidetään ajanhukkana, humpuukina ja poliittisesti epäkorrektina touhuna. Näin toki tapahtui myös tuhansia vuosia sitten Raamatun kirjoitusten mukaan. Rukous kenties unohdettiin joko siksi, että ajat olivat ‘helpompia’ eivätkä vaatineet luottamista Jumalaan ja/tai siksi, että rukouksen voimaan ei uskottu. Molemmat näistä syistä ovat varmaan totta tänä päivänä Suomessakin.
Valitettavasti ihmisluontomme on sellainen, että ‘rukoileminen’ ja Jumalalta apua ja neuvoa pyytäminen ei tule kovin automaattisesti ja edellyttää usein toivottoman tilanteen ennenkuin turvaudutaan “Taivaalliseen Ylipäällikköön”. Tästä voin itse todistaa oman elämäni taisteluissa. Vaikeista ajoista ja elämän juoksuhautojen kamppailuista selviämiseen ei riitä yksin ‘sisu’ ja ‘tsemppi’ ja särmä asenne, vaan voitolliseen loppuun johtaa vain ‘taivaallinen tulituki’ rukouksen tarkkojen koordinaattien ohjaamana.
Finnish Strong!