Minäkin olen mieluummin vahva. Olisin mielelläni vahva, nopea ja älykäs. Lisäksi haluaisin olla erinomainen esiintyjä, kitaravirtuoosi ja loistokas futispelaaja. No eipä harmittaisi myöskään, jos olisin kauhean rikas, mahdottoman komea ja vaikutusvaltainen.
On herättelevää havaita, että tämä ‘toivelista’ on täynnä itseäni. Kukaan muu ei suoranaisesti hyötyisi yhdenkään toiveen toteutumisesta, kuin vain minä itse. Voisin tietysti manipuloida mieleni ajattelemaan, että kun olisin rikas, niin antaisin tietysti paljon hyväntekeväisyyteen ja käyttäisin kaikki lahjakkuuteni maailman yhteiseksi hyväksi. Mutta jos muiden etu olisi todella tavoitteeni, niin toiveenikin näyttäisivät alunperinkin vähän toisenlaisilta.
On mielenkiintoinen ‘harjoitus’ miettiä omia tavoitteita, toiveita ja unelmia. Ne paljastavat jotain perimmäistä sydämemme syvyyksistä. Ne valaisevat juttuja pimeässä kuin taskulamppu valottomassa kellarissa jättäen pohtimaan, että pitäisiköhän noita juttuja vähän availla ja uskaltaa katsoa sisälle.
Parikymmentä vuotta sitten olin fyysisesti vahva, omasta mielestäni ainakin. Ajatukset pyörivät vahvuuden lisäämisen tavoitteissa ja strategioissa. Pidin vahvuuttani myös yhtenä todistuksena oikeasta uravalinnasta. Nyt olen suhteellisesti mitaten ‘heikko’, mutta intohimo ja innostus fyysisen harjoittelun ja valmennuksen alalla ei ole lientynyt ja valmennukseen on jopa syntynyt uutta syvyyttä ja tarkoitusta.
Raamatun mukaan Jumala sanoi kroonisesta vaivasta kärsivälle Paavalille: “Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2 Kor 12:9) Paradoksaalinen lause, joka tunkeutuu sielun ja järjen välimaille aiheuttaen epämukavuutta yhdellä tasolla ja rauhaa sekä toivoa toisella. Yksi lause kokonaisuudesta irrallisena on tietenkin puutteellinen tapa tutkia mitään tekstiä ja sen kontekstia mutta lyhykäisyydessäänkin se kertoo Jumalan tavasta nähdä ‘vahvuuksia’ ja ‘heikkouksia’.
Muistan edelleen hyvin, kun kymmenen vuotta sitten ajoin New Jerseystä Long Islandille pitämään workshoppia personal trainereille paikallisella kuntosalilla. Suunnitelmat oli tehty, ja kuten aina, tavoitteena oli oppia ja opettaa itse liikkumalla, learning-by-doing. Sakroiliitti-tulehdus oli kuitenkin toista mieltä ja pysäkoityäni auton kuntosalin eteen jäin ratin taakse istumaan, koska vasemman jalan liikuttaminen oli niin kivuliasta, etten päässyt autosta ulos. Itkettyäni ja naurettuani tilanteelle pääsin kuitenkin nilkuttamaan salille. Selitin asian yleisölle, pyysin anteeksi vaivalloisuuttani ja pidimme workshopin ‘normaalisti’. En kokenut lainkaan onnistuvani tehtävässä ja lopussakin pahoittelin vielä sairaalloisuuttani. Olin valmis lähtemään vaikka palkkiotta takaisin, mutta sitten alkoivat kiittelyt - en ole koko urani aikana saanut vastaavaa positiivista palautetta mistään tapahtumasta. Kahden tunnin ajomatka Long Island Expressway:llä ruuhkassa olikin ollut etukäteen hyvää aikaa rukoilla apua heikkoon fiilikseen.
Heikkous voi olla se elämän suurin vahvuus, jos sen antaa oikeisiin käsiin. Heikkous voi auttaa meitä tajuamaan oman sydämemme itsekkyyden. Se voi lisätä meidän empatiaamme muita kohtaan. Heikkous on haavoittuvainen tila, joka voi tehdä meistä helpommin lähestyttävämpiä. Se voi myös johtaa positiivisella tavalla uuden luomiseen ja merkitykselliseen muutokseen elämässä.
Fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti heikot ja köyhät saavat lohdutuksen, avun ja voiman. Tyhjään astiaan on nimittäin helpompi kaataa kuin täyteen sellaiseen. Jumala kutsuu luokseen tietenkin myös kauniit ja rohkeat sekä täydelliset ja terveet yhtä lailla kuin heikot ja sairaatkin – tuo kutsu on toimitettu kaikille meille, RSVP.
Finnish Strong in Christ!
Tommi